koirat Kaapo ja Sisko

Paljon on kerennyt tapahtua joten koitetaan ottaa asia yksi kerrallaan.

Molemmille koirille tuli hieroja, kyllä ne tykkäs siitä mutta kenties hieman vaikea rentoutua joten molemille omat niksit. Kaapo oli ekana vuorossa ja paljon jännityksiä ristiselän/lonkkien kohdalla, mikä kenties johtaa pojan liikkumiseen. Kaapo peitsaa päivittäin ravatessa ja silloin selkä hieman “köyristyy”. No Kaapolle piti vaan sanoa et nyt paikallaa ja sit se helpottuu. Siskolle ei tarvinnu ku lossata et harjas sitä niin se makas paikallaan =D . Siskolla ei ollu mitää ongelmia. Mutta teki hyvää kuitenkin =) . Nyt oli hyvä varautua reissuun.

Kaapo lähti ihmisväen kanssa reissulle eteläsuomeen kun taas Sisko meni sukuloimaan siksi aikaa. Siskolla tietysti alkoi juoksu kun oli sukuloimassa =D . No hyvin se oli mennyt kuitenkin. Sisko kävi näyttelyissä samalla kun oli sukuloimassa hyvällä menestyksellä. Saman viikonloppuna oli kaksi näyttelyä ja lauantaina Sisko oli luokkansa paras, paras narttu ja jopa Rotunsa paras!! Eli sisko sai ensimmäisen SERTin kolmesta mitkä tarvitaan muotovalion arvon saavuttamiseksi. HURREJ! Sunnuntaina Sisko oli paras narttu kakkonen ja sai VA-SERT. Oli hyvä saldo näyttelyistä se viikonloppu =D . Sisko viihtyy puolsiskonsa Milan, isänsä Maunon ja Aida tytön kanssa. Kivaa saada leikkiä oman rotuistensa kanssa kun leikkityyli on samanlainen =).

Samaan aikaan Kaapo reissullaan on saannu uida paljon ja olla kunniavieras 12 vuotiaalle hollanninpaimenkoira narttu Mollylle. =) Kaapo tykkää ehkä liikaakin jahdata aaltoja mitkä tulevat rantaan niin emäntä laitto remmin päälle ja vei uimaan, sen jälkeen Kaapolla oli jo helpompi vaan “hengailla”. Liikaa on liikaa, sano emäntä joka välillä osaa olla oikea tiukkapipo. Punkkeja eteläsuomessa riittää. Kun ihmisväet lähti kotia päin joutui Kaapo poika jäämään sinne koska oli kipeä, oksenteli paljon. Nyt on terve mutta punkit ovat kiusanneet paljon. Ihmisväet siellä on poiminut punkkeja vähintään viisi päivässä. Yhtenä päivänä Kaapo oli heilutellut päätänsä niin paljon joten oli eläinlääkärin vuoro. Paikalle tultuaan eläinlääkäri alkoi ottamaan punkkeja pois mutta päätyi nukuttamaan pojan kun oli niin paljon punkkeja, kaikki piti saada pois! Eläinlääkäri laittoi jotain ainettä selkään että ne pysyisivät poissa. huhhu mikä kesä!

No keskiviikkona ihmisväki saapui kotiin ja Sisko hieman myöhemmin samana päivänä ja heti seuraavana päivänä heti aamusta olikin jo seuraavan reissun aika. Reissuun lähti emäntä ja Sisko, Dandy (Kaapon veli) ja sen emäntä, yhellä emännällä olikin kaksi koiraa mukana Daika (Kaapon sisko) ja sakemanni uros Oliver. Eli riemua riitti kun Sikollakin juoksu…. =D

Ihanalta paikalta ihmisväki oli onnistunu saamaan mökin. Oli paljon metsää ja oma ranta missä me koirat satiin uida, kaksi päivää näyttelyä sielläkin, tosin ei yhtä hyvällä tuloksella kuin aiemmalla viikonloppuna. Mutta molemmat tuomarit kehuivat todella paljon Siskon liikkeitä ja rakenetta, väritystä ja turkinlaatua mutta koko niitä häiritsi.

Reissulla Siko joka ei koskaan ui, tuli UIMAAN! Emäntä meni uimaan ja kutsui Siskoa niin kylä se Sisko sieltä tuli uimaan, oli hauskan näköistä =D . Reissu oli todella mukava kaikkien kannalta, emännät ehkä hieman stressaantuneita välillä siinä kuumudessa ja me koirat ei myöskää oikeen tykätty siitä helteestä. Mutta onneksemme ihmisväki olivat niin kilttejä että ne kantoivat vettä meille ja käveli meidän yllä varjojen kanssa. Kyllä nekin osaa näyttää oikein hassuilta… Torstaina lähdettiin ja sunnuntaina kotiin. Kivaa olla reissussa mutta vasta kotona pystyy olla ihan oma itsensä ja ottaa pienet päikkärit sillon tällöin. Eli Sisko nukkuilu paljon eikä syönny oikee mitää, pärin päivän jälkee niin olikin jo virkeempi olo ja kuumus hellitti niin ruokahalu palasi.

Näillä eväillä eteenpäin kunnes löytyy kirjottamisen sormet taas Oikein mukavaa syksyä! =)

Siskolla on ollu todella runsas karvanlähtö mutta nyt toivon mukaan kaikki karvat on tiputettu valmiiksi ja että Turkki runsastuu Elokuun näyttelyreissua varten. Vaikka tyttö tiputtikin paljon karvaa niin väritys ei kärsiny ja turkkiä jäikin tytön päälle vaikka vähäistä onkin kun sitä koettelee. Pesun jälkeen oli harjausta riittämiin, muutaman tunnin kuivaus ja harjaaminen kesti. Ei ole koskaan lähteny neidiltä noin paljon karvaa.

Ollu kivaa Siskolle ku on ollu grillausta, tyttö kun on ahne niin “imuroi” kaikki mikä tippuu maahan ja ihmisten syötyä valmiiksi niin “pyyhkii” vielä puutarhapöydän jos vaan saa.

Pientä tottelevaisuutta mahtu kesäiltaan myös, Sisko tykkää touhuta ja tehdä. Se ei ole se rauhallinen tyyppi joka nauttii makoilusta ja rentoilusta, sillä elämä hymyilee kun pääsee jotain tekemään aivoillansa, oli se mikä tahansa “työtehtävä”. Se on itsenäinen, reipas, ahne, utelias, hieman pehmä, vilkas ja mielyttämisenhaluinen. Siinä on Siskon ingredienssit .

Joku oottaa palkkaa ja kieli käy

Tulossa sivulle.

Sivu

Ja iloista reipasta seuraamista.

Riippuen kehon asennostani niin riippuu kuinka hyvin Sisko ottaa paikan. Mulla on pieni ongelma että haluan nojautua koiraa päin kuin kävelen ja silloin Sisko kävelee kauempaa mutta jos ryhtini on oikea niin Sisko tekee paremmin töitä, eli se joka kouluttamista tarvitsee on selkeesti emäntä .

Näillä eväillä toivotan hyvää jatkoa kesälle seuraavaan kertaan, Ciao bella!

Pitkästä aikaa kun on tullu kirjotettua, kerenny olla juoksut Siskolla ja reissut emännällä, kesä on tullu tosin hieman viilee on ollu mut tänään paistaakin aurinko jo =). Kaapo poika kävi uimassa eka kerran viime viikolla ja molemmat ollu kalassa.

Kesä ei ehkä kaikin puolin ole paras vuodenaika koirille, kosteus iholle kun käyvät uimassa (turkki koirilla), punkit, hyttyset, liian kova lämpö.

Emänälle ja/tai isänälle voi myös olla mielipiteitä hiekkamäärästä mikä kerääntyy sisälle, punkeista ja ötököistä mitkä on tullu metsään ku ilma on lämmenny ja karvan lähtö alkukesästä.

Mutta koirille kivat asiat on enemmän aika ulkona, uiminen ja harrastukset herää enemmän “henkiin” lämpimien kelien myötä, mökkeilyt ja vähemmän remmissä kävely useimille koirille.

Ihmis porukoille hyvinä puolina on laajemmat ulkoiluttamis mahdollisuudet kuten pyöräily, uiminen, rullaluistelu, mökkeily ja enempi aikaa ulkona nelijalkasten kanssa.

Pahemmin ei ole punkeista vielä ollut haittaa vaikka asutaan ns “punkki paratiisissa”. Karvanlähtö sen sijaan on ollu runsas molemmilla, mutta eiköhän pikkuhiljaa karvat on tiputettu mitkä on tippuakseen .

Koirat on ollu mukana kalassa ja ollaan myös bongattu linnunpoikasia, sillon oli vain Kaapo mukana ja se vaa haisteli ja lähti sitten siitä pois. Meillä on vettä, peltoja ja metsää ihan kodin lähettyvillä mikä tekee helpoksi ulkoilun vaihtelun ja siitä nauttii niin koirat kun ihmiset.

Nauttikaamme yhteisesti kauniista ilmasta karvattomat ja karvaset. Tassun tervehdykset; Sisko & Kaapo =)

Perjantaina lähdettiin Siskon kanssa liikenteeseen kahdestaan. Ensin autolla Pietarsaareen ja sieltä bussilla juna-asemalle mistä mentiinkin Kauhavalle missä oli vastassa Siskon isä Mauno ja sisko Mila ja kaveri Aida ja tietenkin niitten emäntä ja isäntä.

Ilta menikin nopeasti koiria harjaillen ja syömällä epäterveellisesti . Aina yhtä mukavaa nähdä Sisko leikkimässä omien rodunedustajien kanssa! Ja minullakin oli todella mukavaa. Oli kuitenkin aikainen herätys tiedossa joten ilta jäi aika lyhyeeseen.

Aamulla kello soikin sitten 04.30 ja lähtö tulikin hieman puol kuuden jälkeen kohti Tamperetta. Näyttelypaikalla viimesteltiin koirat ja seurailtiin muitten koiraihmisten kanssa. Todella mukavaa porukkaa kehän laidalla. Ja kivaa kun rodunharrastajiakin löyty niin paljon sieltä, pikkuhiljaa ehkä aletaan tunnistamaan kunkin naaman ja karvotuksen .

Meidän osilta näyttely sujui oikein hyvin, ERI ja luokan 2. Ja esiintyminen sujui ongelmitta, tosin tuomarin kopeloidessa hieman pisti vastaan joten nyt vaan kopeli kopeli kopeloimaan kaikki jotka kylään tulevat ja itsekkin kopeloida sitä enemmän tuomarinmaisesti useammin.

Kotiin tullessamme odotti iloinen Kaapo poika, huomasi kyllä että oli ollut ikävä koirakaveria ja emäntää mutta hyvin viihtyny hoitajan kanssa .

karvaiset kevään odotus tervehdykset

Nyt ei oikein tidä tästä kelistä että mitä mieltä pitäisi olla..? ainaki nyt molemmat on halukkaita olla ulkona ja nauttii hetken kunnes lumet jää kiinni mahan alle, tassuihin, jne. Kun oli enemmän pakkasta niin ei jäänny lumet kiinni, mikä nyt sit on parempi loppupeleis. Mutta nautitaan kyllä siitä että ei ole niin kylmä enää ja Kaapokin voi olla ulkona kauan ilman että tulee kylmä . Lumesta on riittäny iloksi kaikki talouden asukeille. Koirat ja lapset leikkiny yhdessä erilaisia leikkejä.

niin nätisti poseeras molemmat .

Mu jokasessa vuodenajassa on hyvät ja huonnot puolet. Me ollaan ainakin nautittu lumesta!

Kaapo ja Sisko päätti näyttää miten tottelevaisuutta tehdään. En mitenkään pyytäny Kaapoa sivulle (ei oikein ole innostunu tekemää “hienouksia”) mutta yks kaks se istukin siinä sivulla korvat tarkkana ja tujotti silmii et heruisko sitä namia mitä sul o taskussa? Pieni hymy pääs =) .

Siskon kanssa vuorollaan harjoteltiin myöhemmin sivulle tuloa ja kyllä niin näppärästi ja vikkelästi siirty sivulle asentoon ja nyt on ensimäinenki erinomainen sivulletulo kerta takana ilman kädenohjausta. Ja minä iha täpinöissä mutta tajusin lopettaa enkä harjotella “rikki” sitä liikettä. Mutta kyllä herkut ja kehut lens ja Sisko oli iha innoissaa ku mamma “sekos” . Nyt voi ehkä sit alkaa yhdistää perusasennon ja liikkeessä olemisen, ollaanko menty väärinpäin?? se vaan itse alko kävelemää sivulla ja haki kontaktia ja minä sitten kehunu ja “vahvistanu” sitä

.

Tässä Sisko noin 4kk kahvitauolla töissä.

Torstai illalla oli Siskon harjaaminen listalla pakkaamisen ohella ja meni puoli yö kunnes oli saannu kaikki valmiiksi. Molemmille ruoat, remmit, valjaat, turkinhoitovehkeet, pannat, paperit, häkki ja emännälle vaatteita joka lähtöön. 22.1 perjantai aamulla laukut, emäntä ja koirat autoon ja suuntana oli rautatieasema. Perille kerettiin viime tingassa ja suoraa autosta junaa. Kaapo oli kun vanha tekijä ja Sisko seurasi hyvin esimerkkiä vaikka emäntä olikin stressaantunu liian tiukasta aikataulusta.

Tampereella oli junanvaihto ja koirat selvisi hienosti kaikesta härdellistä ja emäntä oli taas kireellä tuulella ku piti roudata meidät, laukut, häkki, ruoka-astiat toisee junaa joka jo odotti. Junassa kuitenkin emäntä seurasi meidän esimerkkiä ja “chillas”. Päästiin “suur kaupunkii” ja saimme rauhassa haistella hajuja ja venytellä hetken kunnes auto tuli missä oli erittäin iloinen ja mukava ihminen. Sisko saikin melkein istua etupenkillä =).

Lauantai aamuna olikin Siskon ja emännän aika mennä Turku KV:hen. Paikalle tultiin ja käytiin emännän kans laittamassa häkki paikoilleen ja sit vähä kattomaa kaiken näkösiä koiria, niitä oli sitten paljon. Joidenki kanssa olisi ollu oikein mukava leikkiä mut emäntä oli tiukk

apipo eikä antanu mun leikkiä siellä, jotai se puhu sen kummallisella kielellä mutta emmä tajunnu sen mölynpölyn jutuista mitään..

Siellä oli mun sukulaisiakin,siskon tytär, mun veli ja joitain muitaki sukulaisia. Mutta kaikki oli mua isompia mut ei kukaan yhtä hieno kun minä. Sielläkin mua harjattiin ja sit toinen mukava ihminen trimmas mun tassut oikeen nätin muotosiksi, kyllä kelpas töpöstellä nyt n

äillä tassuilla .

Emännän kanssa mentiin sitten siihen kehään missä ne syöttää namia, oikee paratiisi minulle joka rakastan kaikkea ruokaa. Ku juostiin ympyrää (ihmeellisii ne ihmiset..) niin näin yhen ihmis-tutun ja se on niin mukava mut emäntä vaa juoksi suoraa sen ohi ja ennen ne on kyllä pu

hunu toisillensa, en minä koira tuollaista ymmärrä..

No sitten se mies-ukkeli joka oli aiemmin kokeillu mun selkää ja kattonu hampaita niin anto mulle sinisen nauhan ja sain herkkuja siitäkin, että on hyvä olla minä

Sunnuntaina olikin vuorossa erikoisnäyttely Sisko mukana. Samassa paikassa mutta nyt meikäläisiä oli pikkasen enemmän, meitä oli melkee kokonainen sali täynnä ja mun äitikin tuli mua katsomaan sinne. Mutta siellä oli muutama ilkeetä koiraa salin ulkopuolella jotka nä

ytti mulle hampaita, hyi. Emäntä harjaili mun turkkia vähän ja sit mentiin taas siihen namu-kehää, oikee paratiisi viikonloppu . Tällä kertaa jätin kyl turhat huomiot mun faneille pois, keskityin enemmä mitä se emäntä oikee touhus. Tänään taas joku ukkeli kosketteli mun jalkoja, selkää, paineli päätä ja katto mun hampaat ja kehu, olin kai harjannut hampaat tarpeeksi hyvin . Tämä ukkeli antoi emännälle punaisen nauhan ja emäntä anto mulle namia. Sit mentiin Kaapon luo takas ja voi ku oli kivaa riehua sen kans ja vähän riopet

alle sen kauluria vaikka se onkin isompi ku minä mutta se ei haittaa.

Ukkeleitten mielestä kuulemma liikun hyvin, näytän hyvältä ja käyttäydyn hyvin ja emäntä oli tyytyväinen. Mutta ne myös sano että olen liian pienikokoinen, miten mä voisin olla pienempi ku mä olen tämän kokoinen, taas kerran; on ne ihmiset ihmeellisii…

Maanantai aamulla reissas kaksi väsynyttä koiraa ja yksi

väsyny emäntä takas pohjanmaalle. Oli se reissu kivaa ja meillä oli todella hauskaa ja PALJON rapsutuksia saatiin ja NAMIA, Kaapoakin oltiin pysähdelty ihastelemaa suurkaupungissa. Mutta kotiin oli kyllä ikävä, omaa paikkaa omia leluja ja niitä pieniä ihmisiä ketä saa pussailla kunnes ne nauraa ja rauhallista ympäristöä ja naapuria joka aina niin ilosesti ja kovaäänisesti tervehtii joka päivä.

Sisko sai arvostelut;lauantaina H(hyvä) ja sunnuntaina erikoistuomarilta EH(erittäin hyvä)

Sisko oli väsyny ja nautti kun sai olla omassa rauhassa, vaikka junassa oli muitakin koiria.

Koitan ymmärtää miten tämä toimii.. kai sen oppii kunhan tarpeex kauan selailee täällä. =) minne pääsen mistäkin jne. pian ollaan “mestareita” täs hommas Mutta siihen asti pahoittelen